Pieni hetki sinulta on suuri hetki apua tarvisevalle

Nykyaikana ihmiset, lapsista eläkeläisiin, tuntuvat elävän liian kiireistä elämää. Ei ole aikaa morjenstella tai hymyillä toisille, ei ehditä vastata kysymyksiin.
Jos yrittää soittaa, puhelin on usein varattu. Teillä ja kaduilla on paljon nopeita autoja ja kaikilla on kiire. Loppuuko päivä kesken vai ovatko päivän tunnit lyhentyneet? Tuskin, mutta ehkä jotakin muuta on tapahtunut. Elämä on muuttunut nopeaan tahtiin, myös ihmisten halut
Kun haluaa yhä enemmän, tulee ahneeksi. Maailma juoksee ahneuden perässä. Ihmiset haluavat ostaa paljon tavaroita, ja mitä enemmän he ostavat, sitä enemmän he saavat siitä iloa. Tuhlataan paljon rahaa, ostetaan turhia tavaroita. Oikeastaan kaupassa käynti on nykyään ihmisille kuin pieni festivaali.
Toisaalta, jos haluaa ostaa paljon tavaraa, tarvitsee paljon rahaa. Jos haluaa paljon rahaa, pitää tehdä enemmän työtä. Tämä ajattelutapa aiheuttaa stressiä, koska koko ajan pitää miettiä, miten voisi saada enemmän rahaa ja miten pystyy tekemään enemmän työtä lyhyemmässä ajassa. Mikä on lopputulos? Kiire ja ehkä myös huonosti tehty työ. Kiire kuluttaa ihmistä. Työ- tai muun stressin takia ihmiset tuhlaavat laadukasta aikaansa. Onko elämä silloin elämistä varten?
Entä sitten, jos kaikki saavutetaan, mutta elämä loppuu?Pitäisi ehtiä myös nauttia elämästä, unesta, hyvästä ruuasta, ystävien ja sukulaisten seurasta ja kauniista vuodenajoista. Entä jos ei ehdi?
Silloin pitää miettiä, onko kiire ja tavarat tärkeämpiä kuin edellä mainitut asiat. Usein käy myös niin, että kun elämä on kiireen keskellä selviytymistä, katoaa ilo ja tyytyväisyys ja lisäksi usein myös tärkein asia – terveys. Lepo on ihmisen hyvinvoinnin peruslähtökohta. Ihminen tarvitsee psyykkistä ja fyysistä lepoa. Levon puute häiritsee arkipäivää ja aiheuttaa sairauksia.

Elämälle voi antaa virtaa.
Jos ihminen haluaa rauhallista elämää, siihen pystyy pienellä tahdolla. Ja silloin voi nauttia elämästä. Tahto saavuttaa kiireetön elämä lähtee jokaisesta itsestään. Aika on elämän ydin. Sitä ei voi ostaa rahalla. Ihmiset käyttävät paljon aikaansa turhuuksiin ja kokevat sen takia elämänsä kiireiseksi. Jos nämä turhuudet poistettaisiin, vapautuisi aikaa.
Myös suunnittelemalla päivänsä säästää aikaa. Ihmiset kuitenkin suunnittelevat päivänsä rahan ehdoilla ja unohtavat varata aikaa ystäville ja perheelle. Silloin oikea ilo katoaa.
Nyky-yhteiskunta antaa ihmiselle paljon vastuuta, jota ei kaikkea pidä ottaa itselle. Sitä pitää jakaa.
Terveellinen päivärytmi on tärkeä asia. Kun suunnittelee päiväänsä, pitäisi jättää aikaa rentoutumiselle. Jos päivässä on lepoaikaa, koko päivä menee ilman stressiä.Älä koskaan vie töitä kotiin. Jos aikaa levolle on vain vähän, kannattaa olla hiljaa ja sulkea silmät. Se auttaa rentoutumaan ja antaa hyvä oloa.

Rakkaus ja iloinen perhe antavat voimaa. Löydä aikaa perheellesi. Ihmisläheistä työtä tekevänä ihmisenä tiedän, mitä yksi pieni hetki yksinäiselle ja apua tarvitsevalle ihmiselle merkitsee. Nyt ei ole vain turhien lupausten ja sanojen aika. Nyt on toiminnan ja tekojen aika.

2 kommenttia artikkeliin “Pieni hetki sinulta on suuri hetki apua tarvisevalle”
  1. avatar Marita Pekkarinen sanoo:

    Kumpa kaikilla ihmisillä olisi rohkeutta ja mahdollisuus hypätä pois oravanpyörästä ja nauttia elämästä juuri niin kuin sinä Ranji kirjoitit. Elämä ei saisi olla suorituskeskeistä, elämästä pitäisi voida nauttia, nauttia sen iloista ja suruista, hymystä ja kyynelistä. Elämä on kaunista, jos kauneuden kykenee näkemään.

  2. avatar ossia sanoo:

    Mielenkiintoinen ja hämmennystäkin herättävä avaus. Meikäläinen ei vanhalla suomalaisella mentaliteetilla ja köyhä-luokituksella kykene ohittamaan asioita ihan tuossa järjestyksessä. Hienoa kuitenkin kuulla, että joillakin tässä kaupungissa ja maassa on asiat noin hyvällä tolalla. Suomessa on työttömiä oikeiden tilastojen mukaan noin 500.000. Heidän lisäkseen löysässä hirressä roikkuu suuri joukko osa-aikaisesti työllistettyjä Suomen kansalaisia. Työllisistä ihmisistä saattaa tuntua millä tahansa mittarilla mitattuna kovalta urakalta itsensä ja perheensä lisäksi elättää tällaista joukkoa ja paljon työtä heidän pitää ehtiä tekemäänkin, että leipää kaikkien suihin riittäisi. Ilman suunnatonta ”syömävelkaantumista” urakasta ei ole selvittykään. Suomalainen mielenlaatu voi toki olla melankoolisuuteen taipuvainen, mutta silti pidän aika luonnollisena sitä, että hymyn kare ei näissä olosuhteissa aina yllä kasvoille saakka. Lisää harmitusta kansakunnan keskuudessa herättää myös se, että esim. Hämeenlinnassa kaikkia työhaluisia ei edes kunnan omissa rekrytoinneissa huomioida, vaan hommia on jaeltu nk. pöytälaatikkosopimuksilla. Näistä asioista ei tietenkään saisi puhua. Perustuslain vaatimuksista huolimatta se kuulemma on kateutta. Onneksi Liisa Hallila vähän raotti taannoin tätä toimintamallia. Maahanmuuttoa en lainkaan ajatellut sekoittaa tähän juttuun, josta siitäkin aiheutuu suomalaisille veronmaksajille vuosittain useiden miljardien eurojen lasku. Yksi ”ei tavanomainen” pikku esimerkki kuitenkin sallittaneen. Joitakin vuosia sitten ilmaantui lähistölleni tapaus, jossa suomalainen herra halusi tuoda vaimon ulkomailta. Suomalainen järjestelmä oli hereillä, eikä ihan hevin tähän suostunut. ”Miten naista ei päästetä Suomeen, kun minä maksan kaiken. Suomalaisille ei aiheudu sentinkään kulua” olivat herran suusta usein kuullut lauseet. Lopulta nainen sitten pääsi Suomeen, avioitui ja lapsiakin syntyi. Nyt avioliiton päätyttyä kulut tästäkin rakkaudesta ovat veronmaksajille satoja tuhansia euroja vuodessa. Mikäli tavallisille suomalaisille löytyisi jostakin päin maailmaa paikka, jossa voisi hypätä paleltumatta ja nälkää näkemättä pois tästä oravanpyörästä, joku sen varmaan tekisi. Suurin osa kansasta kuitenkin on saanut äidinmaidossaan sen ominaisuuden, jota isänmaallisuudeksi tai hulluudeksi kutsutaan ja jäisivät tänne kärsimään ja sinnittelemään.

Jätä kommentti

css.php